PUUTARHAPALSTAVILJELIJÄNÄ KOTKANIEMESSÄ LUUMÄELLÄ
Suunnitelmia
Keväällä 2020 kokoontui eri luumäkeläisseuroista ja yhteisöistä edustajia Kotkaniemen projektisihteerin johdolla ideoimaan Kotkaniemen tulevaa kesää. Olin yksi Toikkalan Marttojen edustajista. Itse olin kiinnostumut museon kasvimaa-alueesta, joten olin valmis lähtemään mukaan ehdotukseen, jossa luumäkeläiset marttayhdistykset ottaisivat hoitaakseen kolme suurinta palstaa. Lähdimme liikkeelle kilpailuhengessä ”Kaunein palsta”- ajatuksella. Loimme yhdistyksillemme neutraalit kilpailunimet: Perhos -, Pupu- ja Pörriäismartat.
Innostuin Pörriäismartat-nimestä. Se oli oivallinen, ajankohtainen nimi. Yhdessä yhdistyksemme neljän jäsenen voimin mietimme mitä haluaisimme viljellä palstalla. Sain suunnitella palstan. Valitsin ehdotetuista helppohoitoisia, erimuotoisia ja -värisiä kasveja. Halusin saada näyttävän ja mielenkiintoisen kokonaisuuden. Pyrin sijoittamaan juurekset ja vihannekset kumppanuuskasvisuunnitelman mukaan, https://www.tarhuri.fi/tarhurin-abc/kumppanuuskasvit/
Tärkeää oli myös, että vierailijat pääsisivät aivan kasvien läheisyyteen, joten ristikkäiset käytävät mahdollistivat esteettömän liikkumisen palstalla. Näin vierailijat voisivat tutkia kasveja tarkemmin, samoin kasvien nimet ja lajikkeet olisi helpommin luettavissa.
Alusta asti oli selvää, että kaikki kasvit nimetään: suomenkielinen ja tieteellinen nimi, https://peda.net/hankkeet/geenivaraoppi/opastukset/p/oejal/lpl/sllmksrl/ktn Miten toisin nimet esille palstalla? Pähkäilin erilaisia merkitsemistapoja: kirjoitus halkaistulle puurungolle, laudanpalalle tai vanhalle lautaselle. Esittelin ideoita muille ryhmäläisillemme. Vanhat pullalautaset kiehtoivat minua, mutta eräs ryhmästämme epäili, että ne voisivat innostaa jotain vierailijaa frisbeen heittoon ja lautaset päätyisivät järveen .
Olin edellisten ehdotusten lisäksi suunnitellut kolmiulotteista kasvikylttiä. Kirjoitin tekstejä peltisiin ja punasavisiin kukkaruukkuihin maalitusseilla. Näytti toimivalta. Ruukun ripustus vaati vielä hieman suunnittelua. Pajun oksa tai rottinkikeppi ja hamppunarua voisi toimia. Niistä syntyi aika toimiva esillepano, mutta ei riittävän hyvä. Mieheni seurasi erilaisia kokeilujani ja totesi lopulta, että parhaiten toimisi harjateräksestä taivutetut kannattimet. Yhteistyön tuloksena syntyivät nimikellot punasaviruukuista kasveille. Miten merkitään ryhmämme ”Pörriäismartat”-nimi palstalle? Kehittelen ideaa isommasta kukkaruukusta, johon kirjoittaisin nimen. Se tuntui vähän tylsältä, mutta halusin saada ruukun sisään myös elämää. Se tuotti tulokseksti pörriäishotellin. Kokeilin täyttää ruukun järviruokon varsilla. Liikaa tilaa, ruokoja pitäisi kerätä valtavasti. Keksin kokeilla ruokoja puoliksi leikattuun 1,5 litran pulloon. Jes, se toimi! Leikkasin pulloon ulokkeen, joka suojaisi korret vesiateelta. Kiinnitän pullon ruuvin ja mutterin avulla kukkaruukun pohjaan ja hotelli on valmis vastaanottamaan asukkaansa.
Keskelle palstaa, katseen vangitsijaksi sijoitin kukkapenkin. Väririnnastukseksi valitsin päävärit. Soikion reunalle matalimpana ryhmäsamettikukkaa kehystämään penkkiä ja keskelle korkeampia kehäkukkia, ruiskaunokkia ja keskelle daaliaa. Kylvämistäni sinisievikeistä vain muutamat itivät, joten istutin niitä vain toiselle puolelle penkkiä. Sinisievikkien upea taivaansininen väri ilahdutti sommitelmassa. Samettikukat ja daaliat kasvatin taimiksi kotona, muut kukat kylvin suoraan multaan kesäkuun alussa. Alustavasta suunnitelmasta jätin pois auringonkukat, kun huomasin, että penkkiin ei mahdukaan niin paljon kasveja.
Kasvun ihme
Toukokuussa 19.5. muokkasimme maan, kalkitsimme ja lannoitimme. Kimpassa oli kiva kokoontua Kotkaniemen palstalle. Oli taas tilaa hengittää ja tavata ihmisiä koronakevään jälkeen. Itse kasvatetut lehtikaalien ja kukkien taimet pääsivät maahan perunan, sipulien ja muiden siemenien kanssa. Alussa kaikki näytti niin pieneltä ja kaikkialla tuntui olevan vaan multaa. Ellenin Siperiasta tuoma ruohosipuli kasvoi ainoana voimakkaan vihreänä. Sitten vaan pikaisesti nimikellot viljelykohkojen viereen, jotta muistaisimme mitä olimme kylväneet.
4.6. Pientä vihreätä näkyvissä. Kaksi viikkoa myöhemmin 18.6. kaikki ovat päässeet hyvään kasvuun! Maa tuntui kuivuvan nopeasti. Olimme käyneet vuoroviikoin kastelemassa. Onneksi vesi nousi pumpulla järvestä ja kastelupiste on aivan palstamme vieressä. Sain katteeksi leikattua ruohoa ja heinää kurpitsoille ja kurkuille Stonenmasonin puutarhureilta. Kate ehkäisi hyvin maan kuivumista ja samalla lannoitti kasveja.
Viikon kuluttua 25.6. palsta kukoisti. Herneet saivat pajukepit tuekseen, kesäkurpitsat, ruohosipuli ja samettikukat kukkivat ja salaattia riitti kaikille martoille. Lehtikaalikin oli jo syötävänkokoista – kaaliperhosen toukat herkuttelivat. Erityisesti lajike ´Half Tall´ tuntui kelpaavan hyvin. Tummalehtinen ´Black Magic´ näytti selviävän paremmin vierailijoilta. Kasvatin ensimmäistä kertaa lehtikaalia. Ne on todella kauniita ja näyttäviä kasveja, jotka sopisivat myös mainiosti kukkapenkkiin. Kotipihassani kasvatin´Half Tall´-lajiketta. Pidin hyönteissuojaverkkoa taimieni päällä aina juhannukseen asti. Lehtikaalit pääsivät siten voimalliseen kasvuun ja kun poistin suojaverkon, toukat eivät enää paljoakaan haitanneet kaalien kasvua.
Kuukauden kuluttua heinäkuun lopulla ensimmäiset kurkut valmistuvat ja lamopinaattikin on päässyt kunnon kasvuun. Sinisievikin kukinta on kauneimmillaan. Kasvusto oli niin rehevää, että nimikellot peittyvät lehvistöön. Jättikurpitsamme kasvatti valtavia lehtiä. Kukkiakin aukesi, mutta hedelmää ei tuntunut syntyvän.
30.8. marttaseurojen viljelijät kutsuttiin koolle kuulemaan yleisöäänestyksen tulosta kauneimmasta palstasta. Pörriäismartat olivat iloksemme saaneet eniten ääniä kesän aikana. Olimme tyytyväisiä, kun palstamme kukoisti. Palstojen esittelykierroksella etsimme suurimman kurpitsan . Silmämääräisesti suurimmaksi nimettiin Pörriäisten jättikurpitsa. Kurpitsa sai jäädä kasvamaan.
1.10. laitoimme kasvimaata talvikuntoon. Samalla kertaa nostimme kahden naisen voimin kurpitsan autoon. Se tuntui painavalta. Kotona punnituksen tulos oli 25 kg. Minulle tämä oli ensimmäinen kesä jättikurpitsan kasvattajana.
Sadon hyödyntäminen
Kesän aikana palstalta sai runsaasti salaattia, jopa niin paljon, että osa jäi koristeeksi maahan. Madottomia herneitä saimme syödä kastelukerroillamme. Myös kesäkurpitsat tuottivat hyvän sadon. Niitä kypstyi sopivasti pitkin kesää. Minulle uusi tuttavuus oli pyöreä kurpitsalajike´Eight Ball´F1. Sen kiinteä hedelmäliha muistutti omenaa, maku oli runsas ja hieman omenainen. Siniset perunat ´Blue Congo´ ihmetyttivät meitä ruokailijoita, kuinka paljon ruoan väri voikaan herättää ennakkoluuloja.
Keltaisesta jättikurpitsasta,´Cucurpita Maxima´, valmistin kurpitsamarmeladia Ellen Sfvinhuvudin ohjeen mukaan. Siitä tuli makeaa auringon keltaista, jossa vahvuutta makuun antoi tuore inkivääri sekä karvasmanteli (ohessa hillon resepti). Suurimmasta kurpitsasta muotoilin Halloween -viikolle Liisa Ihmemaan innoittamana ´Irvikissan´. Irvikissa sai hymyillä kuistillamme viikon ajan.
Kotkaniemeen oli aina mukava lähteä. Samalla sain päivän liikunta-annoksen, pyöräillessä ja kumarrellessa rikkaruohojen puoleen. Lämpiminä iltoina poikkesin uimaan, iltaauringon paisteessa. Mukavaa oli myös vaihtaa ajatuksia toisten palstojen marttojen kanssa. Odotan jo innokaana ensi kesää ja millä teemalla luomme hyöty-/koristepuutarhan.
Ulla
palstaviljelijä, Pörriäismarttojen jäsen











